sunnuntai 1. heinäkuuta 2007
Ah niin ihanat kellosormukset

Kuinka moni muistaa nämä 'ihanuudet'? Löysin omani tänään, kun pengoin äitini korulaatikkoa ja löytö oli aika hauska: muutama vuosi sitten ostettu kellosormus, joka oli siihen aikaan suurin aarteeni - se oli joka päivä sormessa, kunnes riehakkaissa koululeikeissä siihen tuli särö ja suru oli suuri. Nykyään sormus vain kauhistuttaa, mutta mitenkäs te, onko teillä ollut kellosormuksia?

Tunnisteet: ,



10 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Oi, muistan nuo kammotukset vähän turhankin hyvin :D joskus pentuna olin Sisters Clubissa (onkohan sitä edes enää, googlegoogle) ja noita sai liittymislahjana yms :) kaikilla kavereilla oli mutta minulla ei, itse pitäydyin omassa kengururannekellossani<3

Anonymous Anonyymi said...

Enpähän ole ikinä ennen nähnyt edes tuollaista tai tiennyt sen olemassaolosta. :D Kamala kuitenkin. Milloin noita on ollu kun en niitä saa mahtumaan omaan pieneen ikääni. :>>

Blogger diamond said...

ab, haha itsekin olin joskus sisters clubissa(?)
anonyymi, itse pidin tuota muistaakseni siinä 1-2 luokalla, eli jotain n. seitsemän vuotta taaksepäin :)

Anonymous Anonyymi said...

Joo, minäkin muistan omistaneeni tollasen :D Juuri vähän aikaa sitten kauhistuneena muistelin niitä :D Toivon mukaan ei niitä ei tuu näkymään enää ihmisillä :D

Blogger Kiki said...

Muistan kellosormukset erittäin hyvin! Itse en sellaista omistanut, mutta kovasti olisin halunnut sellaisen turkoositaustaisen, jollainen kaverillani oli :D.

Blogger Kiki said...

Ainiin, muistui mieleeni toinen tuon ajan trendi: puhallettavat laukut! Minulla oli sellainen pinkki puhallettava minireppu, jonka sain siltä samaiselta ystävältäni synttärilahjaksi. Aijai, se oli kyllä cool. ;D

Blogger diamond said...

Kiki, nyt kun sanoit, itse taas halusin aina sellaisen puhallettavan turkoosin repun! :DD Kaikilla kavereilla oli sellaiset, mutta minä en sitä koskaaan saanut :DD

Anonymous Anonyymi said...

Joskus kauan sitten olin jossakin hevoskerhossa, Pollux tai vastaava? Sieltä sain kellosormuksen, joka epäkäytännöllisyydestään huolimatta jaksoi painaa sormessani. Sittenpä loppuivat patterit eikä innostus riittänyt niiden vaihtoon :> Välillä aina törmään siihen, muistelen hetken vanhoja ja sysään kapistuksen entistä syvemmälle.

Anonymous Anonyymi said...

Juuh on ollut tuommoinen, käytin sitä ahkerasti kunnes kierteet alkoivat löystyä ja kello-osa irtoilla itsestään alustasta. Ja jonnekin baariin se kello-osa sitten lopullisesti hävisi.. ;)

Blogger .... said...

vaikka tämä onkin jo vanha post, niin kirjoittelen kuitenkin. itselläniki ´n oli ja aina tuli säröjä ja sitten itkettiin :D muistans sen kuin eilisen :)

Lähetä kommentti

<< Home

footer